Lähes jokainen kuluttajakauppaa tekevä yrittäjä sen tietää: helmikuu on vuoden pahin. Kun joulukuussa kauppa käy ja tavara-armada vaihtaa omistajaa, näyttää kaikki vielä hyvältä. Tammikuu tuo jo epäilyksen – alennusmyynnit saavat jalkapareja liikkeelle, mutta myynnistä ei kovinkaan paljoa viivan alle jää. Ja se helmikuu! Joulun visavingutukset veloitetaan tililtä, jolloin ostaminen kerta kaikkiaan loppuu. Yrittäjälle tämä tarkoittaa harmaita hiuksia ja valvottuja öitä: jos päivämyynti on kaksinumeroinen summa, ei siitä palkkaa jää. Miksi pitää liikettä ylipäänsä auki kun miinuksella mennään? Ja kuinkahan kauan tämä tällä kertaa kestää?

Palveluammattilaisella seinä on ollut edessä hieman aikaisemmin. Kun lahjakortit hoitoihin myytiin ennen joulua, varataan aika hierontaan, jalkahoitoon tai muuhun henkilökohtaiseen hemmotteluun heti tammikuussa. Yrittäjällä riittää työtä, mutta uutta rahaa ei tule sisään mistään. Sen sijaan vuokralaskut, vakuutusmaksut, arvonlisäverot sun muut tipahtavat postiluukusta takuuvarmasti. Uusi vuosi (helmikuusta puhumattakaan) palauttaakin yrittäjän tehokkaasti arkeen. Onneksi helmikuu on kuitenkin lyhyt ja sen jälkeen tulee aina uusi kevät!

Mitä kirkkaammin kevätaurinko paistaa, sitä nopeammin suomalainen talvitöllistelijä herää. Kun vastaantulijasta näkee muutakin kuin hengityksen höyryn, pipon ja toppa-asun, alkaa mieli kummasti haluta parempaa kevättakkia, siistejä housuja, coolimpaa kampausta tai vaikkapa uutta harrastusta. Ja kun talvella on menty säästöliekillä, voi kesäajan koittaessa hiukan joustaa perheensisäisestä budjettikurista – kerrankos sitä lapsille jotain mukavaa ostaa, siipasta nyt puhumattakaan! Kun hekin kerran jotain saavat, voi itseäänkin kohtaan olla armelias ja vaihtaa se auto. Tai ainakin kengät. No edes ne sukat.

Pienyrittäjä voi taas huokaista helpotuksesta - maailmanloppu ei kai sittenkään tullut. Ja kohta ne mökkiläisetkin saapuvat...