Sivun toiminnot
Skidien kaa skutsissa tsögaamassa krukseja
Sehän tiedetään, että luonnossa liikkuminen edistää terveyttä, vähentää stressiä, nostaa vastustuskykyä, antaa mielihyvän kokemuksia ja auttaa muutenkin jaksamaan. Mutta miten sinne saa raahattua lapset, jotka haluavat pelata pelikoneella, katsoa dvdeitä ja roikkua netissä? Helposti. Lyö heille kartta ja kompassi eteen ja vie heidät suunnistamaan!
Kun tavallisesti sisällä turhankin hyvin viihtyvien lasten kommentit kävelylle lähdöstä ovat jotain inhon, vastenmielisyyden ja tylsistymisen väliltä, antaa kartta ja kompassi heille uuden, mielenkiintoisen haasteen. Enää ei metsä ole kiusallisesti vain pelkkiä puita, vaan mielenkiintoisia polkuja, notkoja, kumpareita, hakkuuaukeita, soita, ojia, puroja ja kiviä, jotka johdattelevat löytäjänsä kohti seuraavaa tuntematonta haastetta – rastia. Ja kun äkkiä huomaakin lukevansa karttaa sujuvasti ja ennakoivansa mitä seuraavaksi tulee näkyviin, on osaamisen ilo käsinkosketeltavaa. Ja niinhän ne rastit toinen toisensa jälkeen vain löytyvät!
Suunnistaminen on tervepäisten ihmisten hommaa. On suunnistustapahtuma mikä hyvänsä, ei sen jälkeen tapahtumapaikalle jää roskan roskaa. Ja jokainen suunnistusta harrastanut tietää, ettei täydellistä suunnistusta olekaan, vaan aina jää jotain parannettavaa. Reittivaihtoehtoja on useita, ja aina voi spekuloida, miten olisikaan kannattanut edetä. Eikä ikinä kaikki rastit löydy tuosta vaan, vaan aina niitä täytyy jonkin verran hakea. Ja vaikka karttaa lukiessa yrittää olla kuinka tarkkana, vaanii pummin mahdollisuus jokaisella rastilla. Kun samaan aikaan täytyy pitää itsensä liikkeessä ja lukea karttaa tarkasti, ei huomio välttämättä riitäkään joka asiaan, ja rasti karkaa. Tämä pitää mukavan nöyränä.
Erään kerran ennen iltarasteja oli sen verran satanut, että metsä oli märkä. Minulla ei tietenkään ollut minkäänlaista suojaa kartalle, mutta metsään ja rastien perään piti päästä. Neljännen rastin kieppeillä kartta oli märkä ja alkoi muhjuuntua ja repeillä. Mitäpä siitä, kohti seuraavaa rastia vaan. Hiukan oli vaikeuksia saada karttaa kunnolla auki, sen verran tiukasti olivat taittuneet selluloosakappaleet toisiinsa tarttuneina. Vähän ajan kuluttua kartta repeytyi pariin kappaleeseen. Kun sitten lähdin kuudennelta rastilta kohti seitsemättä, olin pulassa. Kartta oli repeytynyt kuuteen osaan, joista yhtä en enää löytänyt. Siinä puuttuvassa palassa oli seitsemännen rastin sijainti. Pakko oli heittää pyyhe kehään ja hölkötellä takaisin lähtöpaikalle. Kyllä harmitti, mutta sen jälkeen pidin karttaa suojaavaa muovitaskua aina mukana.
Lasten kanssa metsässä kulkiessa koettaa väistämättä hetki, jolloin eväiden syönti on kaiken a ja o. Sappeen kiintorastien reitiltä löytyy sopivalta kohtaa onneksi laavu, jossa on hyvä pitää tauko ahkerasta mutta palkitsevasta rastien etsinnästä. Ja kuten aina, luonnon keskellä eväät maistuvat ihan eri makuisilta kuin sisällä. Niin, luonnossa liikkuminenhan antaa mielihyvän kokemuksia – kuten esimerkikisi eväiden syömistä. Kyllä se aina pleikkarit ja tietskarit voittaa!
Ja vielä suomennos:
skidi = lapsi
skutsi = metsä
tsögata = etsiä
kruksi = rasti