4 Keskiviikko 2.6.2010 Anu Ri tvanen Kiireinen kalamies on liukas kuin made avannossa. Otetta ei meinaa saada millään. Pari kertaa jo nykii, kun Jouko Rontu vastaa puhelimeen, mutta tapaamista ei saada sovittua. Mukava mies on kolmen mökin loukussa ja kiireet sen mukaisia. Pälkäneveden, Vehkajärven ja Vesilahden mökit kaipaavat jatkuvaa korjausta ja huoltoa. Kesä uhkaa kulua nurmikon leikkuussa, kun myös Tampereen kodissa piisaa ruohokenttää. Vaimo on, ja huvittaisi kalastaakin. Kolmannella kerralla tärppää, kun Rontu kutsuu juttu- tuokioon Kaverille kalaa -tapahtumaan Hervannan Suoli- järvelle. Siellä mies sitten seisoo, missäpä muualla kuin keskellä nurmikkoa, perho-onki kädessään. Aiempien ke- väiden tapaan vapamies levittää kalakerholaisten kanssa kalastustietoa koululaisille ja vammaisille. Grammat eivät unohdu Vaikka Rontu jakaa auliisti tietojaan, niin yhtä hän ei suostu kertomaan: sitä, mistä kohtaa Kukkiaa ennätysahven on pilkitty. Mies nimittäin pitää hallussaan vapa-onkien Suo- men ennätystä. Helmikuun 14. päivänä 2005 Jouko Rontu veti Kukkiasta 2 475 grammaa painavan ahvenen. Samana keväänä alueen kartat loppuivat lähikaupoista, kun kaikki halusivat samoille apajille. Rontu kyllä tiesi, että paikassa liikkuu isoja kaloja, mutta tarvittiin myös onnekkaat olosuhteet. Jäätä halkoi mootto- rikelkan ura, jota kohti Rontu suunnisti kaverinsa kanssa. Jäljet osoittautuivat railoksi, ja miehet asettautuivat reunan tuntumaan. – Kairasin kuuden tuuman reiän ja laskin tasapainopilkin, jossa oli itse tehty kuva. Ahven täytti koko pilkkireiän. Ensin tulivat vedet, ja sitten vasta kala. Nokkakoukku siinä oike- si, mies muistelee ja laskettelee 7-päiväisen pilkkireissun grammapainoja kuin vettä vaan. Vesi ratkaisee kalan maun Veden puhtaus on Ronnulle kaiken a ja o. Makuhaittojen pelossa mies pyytää kalaa vain ehdottoman puhtaista järvis- tä. Kukkian vesi on kirkasta ja kalan maku erinomainen. Samat seikat vaikuttivat tietenkin kesäpaikan valintaan. Tuurilla oli osuutensa, kun Ronnun pariskunta hankki Päl- känevedeltä ensimmäisen mökkinsä 22 vuotta sitten. – Teki hirveästi mieli omaa mökkiä, vaikka varallisuut- ta ei vielä ollut kertynyt. Onneksi äidin naapuri innostui myymään Kantelisaarista tontin kohtuuhinnalla ja pääsin paikkaan kiinni. Vehkajärvellä Pohjan kylässä mies kalastaa mielellään verkoilla muikkua. Lisäksi Rontu uistelee, onkii siikaa ja heittää perhoa, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Käsi asettaa rajoituksia Nuorena Jouko Rontu nosti painoja ja harrasti painia, kun- Pilkki koukutti kalamiehen Jouko Ronnun ennätysahven painoi 2 475 grammaa nes vasen käsi särkyi painiottelussa 1974. Kättä leikeltiin vuositolkulla, mutta lopulta Rontu sai pärjätä ilman kyy- närpäätä 8 senttiä lyhyemmällä kädellä. Voimailuharras- tukset päättyivät, ja vasenkätinen mies sai miettiä itselleen uutta ammattia ja ajanvietettä. Kalastaminen kiehtoi. Velikin harrasti pilkkimistä ja tasapaino-onkien väsäämistä. Lopulta Rontu kokeili, jos- ko risalla kädellä saisi kairattua reiän jäähän. Homma luonnistui, tuli muutama sintti ja kavereita. Ystävät kuuluvat olennaisesti harrastamiseen. Heidän kauttaan mies on löytänyt Vehkajärven mökinkin. Vesi- lahden paikka taas on vaimon peruja. – Olen sosiaalinen, vain harvoin kalastan yksin. Siinä sitten turistaan kaikki maailman asiat naisista lähtien, että mitä se sanoi ja mitä se teki. Huumori on tärkeää ja kiva tunnelma, mies myhäilee. Kalastamaan houkuttelee luonnon ja seuran lisäksi puhdas metsästysvietti. – Siinä on jotain kiehtovaa, kun saa kalan syömään. Ensin se käy kokeilemassa tai sitten pamahtaa kerralla kiinni niin pirusti. On hienoa, kun saaliista saa vihdoin yliotteen, Rontu innostuu. Kuusi vuotta sitten mies myi osuutensa metallialan kauppaliikkeestä ja harrastukselle liikeni enemmän ai- kaa. Entinen yrittäjä alkoi haaveilla perhokalastuksesta, koska käden vuoksi virvelöinti ei tullut kyseeseen. Per- hon heitto piti opetella ”väärällä” kädellä. Kavereiden opastuksella vuoden harjoittelun jälkeen homma alkoi viimein toimia. Ronnulta hoituu perkaus, savustus ja graavisuolaus. Tarvittaessa kala paistuu ja keitto keittyy, mutta pääasi- assa vaimo valmistaa kalan. Suosikkeja ovat savustettu ahven ja kirjolohi sekä muikku. Mies syö kalaa monta kertaa viikossa. – Onhan niitä suosituksia, mutta ne eivät koske minua, mies hekottelee. Pi rj o- Margi t Lehti nen Keväisessä illassa oli runsas annos rakkautta, kun Anna- Kaisa Huhtinen ja Kimmo Vuolle tapasivat runsaat viisi vuotta sitten. Nyt pari suunnittelee kesähäitään Pälkäneelle. Teiskolaiset Anna-Kaisa Huhtinen ja Kimmo Vuolle tapasi- vat Seinäjoella, jossa molemmat opiskelivat ammattikorkea- koulussa. Katseet kohtasivat yöelämässä, ja loppu on historiaa. – Huomasimme heti toisemme, ja sillä tiellä edelleen ollaan, Kimmo myöntää hymyillen. – Ulkonäöstä se alkoi, ja pian selveni, että hän on mu- kava tyttö. Anna-Kaisassa parasta on avoimuus ja ehdoton rehellisyys, hänessä on kaikki tarvittava, hän myhäilee. Anna-Kaisa kehuu sulhastaan komeaksi, lempeäksi, kil- tiksi, huumorintajuiseksi ja rauhalliseksi. Pähkinänkuores- sa Kimmo on suloinen, turvallinen ja vahva kumppani. Kimmon kotitilalla tehtiin viime vuoden lopulla suku- polvenvaihdos, johon luonnollisena jatkumona nuori pari päätti mennä naimisiin. Perinteiset kirkkohäät olivat Anna- Kaisalle ja Kimmolle alusta alkaen selviö. – Vähän jännitti, onneksi kirkko ja pappi olivat vapaana juuri silloin, kun toivoimme, Anna-Kaisa henkäisee. Pari vihitään heinäkuun lopussa Pälkäneen kirkossa. Tu- levaan vihkikirkkoonsa Anna-Kaisa ja Kimmo kävivät tutus- Jouko Ronnun ajasta lähes puolet hurahtaa kalastuksen parissa. Pilkkiminen on edelleen kaikkein rakkain laji ja ennätyslukemat sisältyvät jopa sähköpostiosoitteeseen. Häät kruunaavat kesän Rakkautta ensisilmäyksellä. Teiskolaiset Kimmo Vuolle ja Anna-Kaisa Huhtinen vihitään heinäkuun lopussa Pälkäneen kirkossa. tumassa helatorstaina järjestetyssä häämusiikkikonsertissa. Samalla reissulla he tapasivat papin ja kanttorin silmätysten. – Olimme jo etukäteen valinneet musiikin tilaisuuden alkuun ja loppuun, ja päätös vahvistui. Oli hienoa kuul- la, miltä valitsemamme kappaleet kuulostavat luonnossa, Kimmo kiittelee. Pälkäne on tulevalle hääparille tuttu lähinnä vain lenk- keilymaisemistaan. Tärkeän päivän tapahtumapaikaksi se valikoitui mukavasti ystävyyden kautta. Anna-Kaisan ja Kimmon häitä juhlitaan Myttäälän kartanossa, jonka nykyiset omistajat ovat hääparin tuttavia. Meidän näköiset häät Vastoin kaikkia alan lehtiä, nettisivustoja ja televisio-oh- jelmia, häät ehtii järjestää puolessa vuodessa. Tarvitaan vain tuuria ja joustavaa mieltä. Alun perin Lappajärveltä kotoisin oleva Anna-Kaisa löysi unelmiensa puvun Seinäjoelta katsastettuaan ensin kaason kanssa tamperelaisen valikoiman. Sulhasen puku löytyi helposti Tampereelta. – Aloitimme valmistelut tammi-helmikuun taitteessa. Ajattelimme, että hyvin kerkiää, ja näin on käynyt. Isot lin- jat saimme nopeasti hallintaan, ohjelmaa vielä mietimme kaasojen ja bestmanin kanssa, Anna-Kaisa paljastaa. Hääjuhlassa on ainakin perinteiset valssi ja hääkakun leik- kaaminen, sekä laulu- ja musiikkiesityksiä ja joitakin leikkejä. Pari luottaa siihen, että vieraat tekevät tilaisuudesta juhlan. – Television hääohjelmia on pikkuisen katsottu. Niistä saa ideoita ja näkee, mikä ei ainakaan toimi. Häitä on vaikea harjoitella, joten on hyödyllistä nähdä, mitä mokia toiset ovat tehneet ja sitten yrittää vain vältellä niitä, Kimmo tuumii. He ovat itse ahkeroineet tärkeän päivänsä valmisteluis- sa: omin käsin tekemällä saa itsensä näköiset juhlat. Kutsu- kortit ja pöytäkoristeet on askarreltu kevään aikana. – Olisi ollut hassua laittaa häät muiden työksi, kun jo asummekin yhdessä. Omia juhlia on sitä paitsi ihana suunnitella ja järjestellä, tästäkin ajasta jää hyvä muisto, Anna-Kaisa pohdiskelee. Häistä vasta haaveileville pareille Anna-Kaisa ja Kimmo antavat ohjeeksi olla stressaamatta liikaa, kärsivällisyys pelastaa monelta harmilta.