9 Keskiviikko 2.6.2010 Aamuaurinko paistaa sisään pienen keltaiseksi maalatun puutalon ikku- nasta. Nainen makaa sängyllä, venyt- telee ja suunnittelee ylös nousemista. Hän kuulee, kuinka mies kauhoo vet- tä käsillään matalassa rannassa. Koko kesäkuun mies on pulahtanut kirk- kaaseen veteen ennen töihin lähtöä, ja polkenut töihin metsän kautta. – Töissä on aivan erilaista olla, kun polkee metsän läpi. Tuoksut ja värit ja äänet eivät katoa mielestä työhuoneessakaan, mies selittää. Mutta nainen ei pyöräile, ei suostu järveenkään. Hän väittää vettä liian kylmäksi. Nainen nousee istumaan, huomaa, kuinka auringon säde osuu varpaisiin. Valo maalaa isovarpaan keltaisella valollaan. Kun jalkaa siirtää, kylpee koko jalka keltaisessa hehkussa. Nai- nen vetää jalan pois valosta, huokaa. Pian valo ulottuu enää lattialle, sitten ikkunan pieleen ja lopulta valo hävi- ää talven voimalle. Pöydällä on runokirja, jota nainen selailee iltaisin. On kevätkesä. Syksy tuoksuu jo kaikkialla, hänen lempiru- nossaan sanotaan. Niin, se on totta, nainen huokaa. Jo menivät leskenlehdet ja sinivuokot, pian eivät tuometkaan enää kuki. Luonto kuolee, puiden lehdet alkavat muuttua tummemmiksi, pian niihin ilmestyy pieniä keltaisia ja ruskeita täpliä, ja hetkessä koko puu on kal- ju. Sitten tulee syksy ja kura ja pak- kanen. Auto juuttuu lumihankeen, metsäpolut peittyvät ja muurahaiset lopettavat liikehdintänsä. Ja jos syksy tulee aikaisin, eivät siilit ehdi tehdä pesiään. Niin, ja karhut, nekin. Miten ihmeessä karhut selviävät kylmässä pesässään, jos talvi kestää normaalia pidempään? Nainen nousee ylös ja kävelee ik- kunan luo, nojaa seinään ja katsoo ikkunan edessä huojuvaa valtavaa koivua. Puu keinuu hiljakseen edes- takaisin, välillä jokin sen oksista osuu kevyesti ikkunaan. Jo tulee juhannus ja koivun vaale- an vihreät värit katoavat, nainen huo- kaisee. Hän ei ymmärrä, miten mies voi iloita koivusta pitkälle syksyyn saakka. Tehdä vihtoja, joilla ropsii sel- käänsä ja naisen selkää, pyytää naa- pureitakin saunomaan ja istumaan iltaa myöhään yöhön. Miten mies ei huomaa kaiken väliaikaisuutta? Miksi iloita jostakin, joka kuitenkin katoaa ennen kuin sitä on ehtinyt kokea. Mies huomaa talon portailla seiso- van naisen, juoksee tämän luo. – Tule laiturille. Siellä on telkkiä. Ja silkkiuikkuja. Kalatkin hyppivät. Mies kertoo tehneensä aamupalan valmiiksi, kahvi on termospullossa ja sämpylät ja hedelmät korissa. Nainen kävelee rantaan, huomaa oravan rahisuttamassa kuusen ok- sia. Hän siristää silmiään. Eikös vain oravan hännässä näy jo harmaita karvoja? Nainen istuutuu laiturin nokkaan. Mies on pilkkonut lautaselle omenaa ja mangoa. Viinirypälerintama kiertää lautasen reunan. – Valkovuokot kuolevat, nainen sanoo. – Niin, niin kuolevat. Melkein kaik- ki luonnossa kuolee, mies sanoo. – Syntyäkseen taas uudelleen. Mies pyytää naisen katsoa taivaal- le. – Mutta taivas pysyy. Pilvet pysy- vät. Kuusenneulaset pysyvät ja järven vesi, vaikka jää laskostuukin talven ajaksi sen pinnalle. Laskostua, nainen ajattelee, kuinka kauniisti mies sen osaakaan ilmais- ta. Aurinko ja kuuma kahvi saa ihon hikoamaan. Nainen leuhuttelee kä- siään ilmassa, mies kannustaa naista uimaan. Nainen ajattelee metsäkorteviidak- koa, jonka ohi hän sattui kulkemaan viime viikolla. Pienenä hän kutsui hapsuisia metsäkortteita kasvavaa metsää keijukaismetsäksi. Jo 300 miljoonaa vuotta ovat metsäkortteet asuttaneet maapalloa. Se on ihmeel- listä, nainen ajattelee, että niin pit- kään. Ensin nainen kastaa veteen varpaan- sa. Sitten nilkat, koko jalat, vatsan. Kun vesi peittää kaulan, nainen sulkee silmänsä. Hän on keijukais- metsässä. Linnut tanssivat ilmassa, aurinko lämmittää päälakea. Nainen sukeltaa veden alle, nousee pinnalle ja jää siihen kellumaan. Taivas pysyy ja vesi. Kuusenneulaset pysyvät. Vesi laskostuu. Las-kos-tuu. Mies puraisee naista varpaasta. Mi- ten se onkin noin lapsellinen? Nainen laskee varpaansa syvälle veden alle, kikattaa kuin varkain. Huomiseksi on luvattu sadetta: läpinäkyvät timantit ropisevat keijukaismetsän päälle. Krista Kaitasuo Kri st a Kai t asuo – Tuolla, tuolla, tuolla! 8-vuotias Otto Penttilä huutaa ja osoittaa sormel- laan eri suuntiin. 6-vuotias pikkuveli Osmo kävelee veljen osoittamaan suuntaan, kyykistyy kotipihan kuk- kapensaan juurelle. – Täällä on pikkuvauvakotiloita, Osmo huomaa ja nostaa kukkien leh- teä sivuun. Ja mikäs sieltä löytyykään: pienten kotiloiden vierellä lymyää kaksisenttinen ruskeanläikikäskuori- nen otus, joka saattaa hyvinkin olla vastuussa pikkukotiloiden vanhem- muudesta. Lehtokotilo on munintaikäinen kaksivuotiaana. Sukukypsyyden tun- nistaa paksuuntuneesta ja vaaleareu- naisesta kotilon kuoren suusta. Juuri sellainen reunus näyttää löytyvät täl- täkin otukselta. Otto kertoo, että Rautajärven koululla on järjestetty tänä vuonna muutamia kunnon kotilonmetsästys- jahteja. – Kotiloita on tosi paljon joka puo- lella, varsinkin siellä varastoraken- nuksen takana. Sitten me viedään ko- tilot tulikuumaan veteen. Ja opettaja puhui lehtokotiloista ympäristötiedon tunnilla, Otto tiedottaa. Tuhkat ja olutansat kokeiltu Poikien äiti Elina Penttilä kyyristyy kukkapenkin luo ja alkaa poimia ko- tiloita käteensä. Hetkessä kymmenet kotilot valtaavat kämmenen. – Kuusi vuotta näitä on täällä ollut. Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei tunnu niitä hävittävän. Olen hyväk- synyt, että niiden kanssa pitää vain oppia elämään, Penttilä sanoo. Lehtokotiloiden kanssa elämi- nen tarkoittaa Penttilöille sitä, ettei minkäänlaisia hyötykasveja kanna- ta edes yrittää kasvattaa pihamaalla. Vaikka kotiloita keräisi joka päivä, löytävät ne kuitenkin lopulta tiensä kosteisiin ja varjoisiin paikkoihin. Erityisen paljon kotiloita asuu pihan vierellä olevalla luonnontilaisella rinteellä. – Juuri tästä syystä pidämmekin oman pihan nurmikon aina lyhyenä. Penttilä on huomannut käsin poimimisen parhaimmaksi tavaksi vaikuttaa pihalla väijyvän lehtoko- tilopopulaation kokoon. – Olutansaakin kokeilin, täytin astioita oluella, kun sanottiin, että olut on niiden suurta herkkua. Mutta eivät ne sitäkään huolineet. – Eikä tuhkakaan toiminut. Naa- purin Maijan kanssa tiimityötä teke- mällä, eli yhdessä kotiloita poimi- malla, olen saanut parhaiten kotiloita hävitettyä. Ihmisen mukana uusille seuduille Elina Penttilä ei tiedä, mikä on tuo- nut lehtokotilot Rautajärvelle. – Yhtenä vuonna vain huomasin, että niitä oli täällä. Ja eniten juuri keskustan alueella. Keskustan ulko- puolella kotiloita ei juuri ole. Yleinen käsitys on, että lehtokoti- lot ja niiden munat leviävät maan- siirtojen yhteydessä sekä kasvien juurien ympärillä olevan mullan mukana. Myös rahtikontit ovat hy- viä kotiloiden kuljettajia. Niin ikään linnut lennättävät ko- tiloita pesiinsä. Pesissä poikaset hyl- käävät kuoren sisään vetäytyneen kotilon kelvottomana ruokana, ja kotilo tallustaa pois pesästä. Kotilot liikkuvat viitisentoista metriä yössä, jos jokin syy pakot- taa ne liikkeelle. Tällaisia syitä ovat muun muassa pitkät hellejaksot, kuivuus ja pakkaset. Tosin helteet verottavat kantoja vain noin 10–20 prosenttia. Lehtokotiloilla on myös kyky horrostaa kesällä, jos sää on liian kuuma tai kuiva. Kotilot heräävät, kun sää muuttuu kosteaksi. Silloin kotiloita voi yllättäen löytyä valta- viakin määriä. Edes ansa ei pysäytä lehtokotiloa Vaikeasti hävitettävät kannibaalikotilot häiriköivät Rautajärven kylän asukkaita Lehtokotilot ovat kaikkiruokaisia. Ne syövät vihreitä kasveja, leviä, jäkälää, sienirihmastoa ja jopa raatoja. Leh- tokotiloita syövät siilit, kontiaiset, myyrät ja hiiret. Myös jotkut linnut nautiskelevat kotiloilla, hakkaavat kuoren nokallaan auki ja hotkaisevat mehevän sisuksen suuhunsa. Kokeile torjua lehtokotiloita aset- tamalla maahan levyjä tai lautoja, joiden suojiin etanat mönkivät. Ko- tilot voi tappaa pudottamalla ne kie- Keijukais- metsässä pisaroi Miten olisi astetta fiinimpi etana-ateria? huvaan veteen ja peittää ne vähintään 20 senttimetriä syvään kuoppaan: maahan jätetyt kuolleet kotilot ovat nimittäin lajitoverien suurta herk- kua! Muista kitkeä rikkaruohot ja pois- taa risukasat. Syksyllä kannattaa puh- distaa piha lehdistä ja karikkeesta, ja siivota kotiloiden suosimat alueet lumesta. Kotiloista syntyy herkullinen ateria. Kannattaa kuitenkin ruokkia kotiloita ennen pataan laittamista pari päivää kotiruokinnalla, sillä kotilo on saat- tanut herkutella kärpässienellä. Koti- loita voi keitellä seitsemän minuutin ajan suolavedessä, ja asetella sen jäl- keen puoleksi tunniksi leivinpaperil- le. Mausta makusi mukaan, ja laita lopuksi kotilot 10 minuutiksi uuniin 200 asteeseen. Lehtokotilot lisääntyvät no- peasti. Kaksivuotiaana leh- tokotilo saavuttaa sukukyp- syyden. Elina Penttilän kukkapenkkiä asuttavat lehtokotilot. Sateen jälkeen kotiloita ei tarvitse kaivella kuin muutama minuutti, ja jo pian koko kämmen on täynnä kotiloita. Otto Penttiläkin auttelee toisinaan äitiään ei toivottujen otusten metsästämisessä. Koivu kyl- pee aurin- gon valossa.