Hätäkeskuksen muutosta ei tarvitse olla Pirkanmaalla erityisen huolissaan, sillä aluepelastuslaitoksella tiedetään, ettei hätäkeskus toimi todellisen hädän hetkellä.
Kansalaiset tarttuvat puhelimeen entistä hanakammin, koska se on aina mukana. Niinpä tapaninpäivän myrskyn kaltaisessa tilanteessa hätäkeskus ruuhkautuu niin, ettei se tahdo ehtiä ottaa vastaan kaikkia hälytyksiä – saati sitten välittää tehtäviä pelastajille.
Aluepelastuslaitos turvautui edellismyrskyissä hyväksi havaittuun järjestelmään. Se laittoi pystyyn oman johtokeskuksen, joka poimi tehtävät hätäkeskuksen järjestelmästä ja jakoi ne kiireellisyysjärjestyksessä palokunnille ja metsureille. Näin miehet ja kalusto saatiin käyttöön mahdollisimman tehokkaasti ja myrskytuhot rajoittuivat mahdollisimman pieniksi.
Myös sähköyhtiöt ovat oppineet edellisistä myrskyistä. Ne toimivat palokuntien tapaan etupainotteisesti: kun kunnon myrsky iskee, sähkölinjojen korjaukseen kutsutaan kerralla riittävästi väkeä.
Pitkin Hämeen metsiä painalsi kymmenittäin kaukaa paikalle hälytettyjä sähkömiehiä. Heidän kapasiteettiaan ei kuitenkaan hyödynnetty täydellä teholla, koska normaalitilanteen mukaan mitoitettu vikakeskus ei pystynyt välittämään tehtäviä miehille. Ruuhkaa purkamaan tarvittaisiin pelastuslaitoksen kaltainen poikkeusjärjestely tehtävien jakoon.
Sähköyhtiöt ovat tuoneet mittarikaappeihin ja muuntamoihin uutta tekniikkaa, jonka ansiosta kansalaiset voivat seurata vikatilannetta melkein reaaliaikaisesti. Tieto ei kuitenkaan nopeuta vikojen korjaamista, jos sitä ei saada raivauspartioille. Ja siinä tehtävässä ei auta yksinomaan tekniikka, vaan tarvitaan myös ihmisiä ja ennen kaikkea toimiva johtojärjestelmä.
Nopeasti tuhoalueelle saatavat sähkömiehet ja metsurit antavat kuitenkin uskoa siihen, että yhteiskunta oppii varautumaan lisääntyviin myrskyihin, rajuilmoihin ja muihin ääri-ilmiöihin entistä paremmin. Varautuminen on tärkeää, sillä myrskyt aiheuttavat entistä suurempaa tuhoa, koska kaikki on nykyisin riippuvaista sähkö- ja tietoliikenneverkkojen toimivuudesta.
Sekä sähkö- että puhelinlankoja pyritään siirtämään pylväistä maahan. Työ etenee kuitenkin hitaasti, ja vielä vuosikymmenten päästäkin osa ihmisistä asuu myrskyille alttiiden ilmajohtojen päässä.
Nämä samat asukkaat ovat tosin jo nyt tottuneet siihen, että pisimpien yhteyksien päässä asuville apu järjestyy kaikkein hitaimmin. Kaikki eivät voi odottaa päiväkausia, koska sähköt palaavat, ja siksi sivukulmille on hankittu aggregaatteja, joilla saadaan virtaa niin maatilojen koneille kuin ihmisten pakasteillekin.

PS. Myrskyt ja ääri-ilmiöt lisääntyvät

Ilmastonmuutos tuo mukanaan ääri-ilmiöitä. Paukkupakkasista ja hellekesistä on jo saatu esimakua. Samoin joka vuodenajan rajuilmoista.
Maanantain ja tiistain myrskyt muistuttivat lähinnä syysmyrskyjä, koska puut huojuivat sulassa ja märässä maassa. Talvipakkasilla juuret olisivat kestäneet paremmin, mutta rungot napsahdelleet poikki.
Yleensä mittarissa on 30 pakkasastetta, jos taivas on joulukuussa kirkas ja pilvetön. Mutta tänä syksynä eivät ole puhaltaneet kylmät itä- ja pohjoistuulet, vaan ilmavirrat ovat tuoneet Atlantilta lämmintä ja kosteaa ilmaa. Siksi sää on pysynyt lämpimän syksyisenä – ja synkkänä.
Myös viime talvena koettiin ääri-ilmiöitä. Silloin joka paikka täyttyi lumesta. Sademäärä ei silti ollut mitenkään poikkeuksellinen; kaikki sade vain kertyi lumihiutaleina, eikä lauha jakso ohentanut kinoksia missään vaiheessa, kuten näillä seuduin yleensä tapahtuu.
Mikäli lämpömittarissa olisi tänä syksynä ja alkutalven aikana ollut muutama aste vähemmän, myös tänä vuonna tuskailtaisiin ennätyskinosten kanssa. Nyt kaikki sade on kuitenkin ropissut vetenä, ja tämä näkyy luonnossa. Järvien pinnat alkavat olla poikkeuksellisen korkealla. Metsät tihkuvat vettä, eikä puunkorjuuseen ole asiaa koneiden kanssa.