Nyky-yhteiskunta on entistä haavoittuvaisempi. Esimerkiksi sähkö- tai puhelinlinjan katkeaminen halvaannuttaa monet toiminnot käytännössä kokonaan.
Puhelinlinjat välittävät nykyään paljon muutakin kuin puhetta. Suuri osa bittivirrasta on tietoliikennettä.

Bitit ja ampeerit vaativat kulkeakseen johtoja. Niiden ylläpitäjät ovat entistä suurempia yhtiöitä, jotka ovat syntyneet pienistä puhelinosuuskunnista ja paikallisista sähköyhtiöstä.

Suuret yhtiöt pyrkivät minimoimaan korjaustyöt. Sähköjohtoja siirretään pylväistä maakaapeleiksi, jotta linjoille kaatuvat puut ja lumen painosta taittuvat oksat eivät katkoisi virtoja. Puhelinoperaattorit keräävät lankoja kokonaan pois haja-asutusalueilta, joissa pitkien linjojen päässä asuu vain vähän maksajia.

Lankapuhelimista luopuminen ei ole ongelmatonta, sillä puhelinlangoilla toimiville laajakaistayhteyksille ei ole tarjolla toimivaa langatonta vaihtoehtoa. Siedettävän nopeuden tarjoavat 3G-verkot eivät ulotu sivukulmille.

3G-verkon tavoittamattomissa asuville maaseudun asukkaille toimivan ratkaisun on tarjonnut NMT-taajuuksilla toimiva langaton laajakaista. Nyt sekin on hiljenemässä; käyttäjiä on liian vähän, ja siksi verkko ei ole kannattava.

Operaattorit ovat puolustelleet langattomaan aikaan siirtymistä varmuudella: puhelin- ja nettiyhteydet eivät enää katkeilisi, vaikka puita kaatuilisi myrskyissä.
Ukkos- ja talvimyrskyt ovat opettaneet, ettei langatonkaan viestintä ole haavoittumatonta.

Kännykät ja kännykkäverkon avulla rakennetut nettiyhteydet pimenivät, kun loppukesän ukkosmyrsky rikkoi tukiasemia. Jos kohdalle ei osunut salama, verkko pimeni sähkökatkon vuoksi, sillä tukiasemien akuissa riittää varavirtaa vain muutamaksi tunniksi.
Luopioisten itäreunan pahimmilla alueilla jouduttiin odottelemaan päiväkausia, että kännykkämastot saatiin elvytettyä toimintakuntoon. Erityisen kiusalliseksi tilanteen teki se, että kännykkäverkon lisäksi myös viranomaisverkko pimenee, kun sähkökatko kestää kymmenkunta tuntia.

Tällaisessa tilanteessa poliisi, palokunta ja muut viranomaiset eivät pysty viestimään keskenään. Myöskään pelastajia ei tavoiteta hälytystilanteessa, jos yhteydet eivät toimi.
Edellistalvien pitkät sähkökatkot ovat kouluttaneet maaseudun väkeä kovalla kädellä. Myrskyt ja muut ääri-ilmiöt eivät ainakaan vähene, ja siksi vastaaviin tilanteisiin on varauduttu hankkimalla aggregaatteja.

Pitääkö seuraavaksi varautua myös rakentamaan viestiyhteydet?