Maallakin saa rakentaa rannalle 26.08.2010
Pääkirjoitus 26.8.2010
Rantoihin suhtaudutaan maalla eri tavalla kuin kaupungissa. Ero käy konkreettisesti selväksi, kun tarkastelee esimerkiksi Tampereen seudun rantoja vesiltä käsin.
Vesien partaalle kasvaneen kaupungin keskusta on rakennettu tiiviisti rantaan saakka. Kun rantaviiva on loppunut, sitä on tehty lisää erilaisilla pengerviritelmillä.
Keskustan ympärillä rannat on säästetty. Puistot ja metsät tarjoavat kaikille kaupunkilaisille tilaa nauttia vesistä ja veneilijöille mahdollisuuden rantautua.
Kun saavutaan kaupungin rajalle, näky muuttuu kuin veitsellä leikaten. Rannat ovat täynnä hulppeita akvaariotaloja ja kivilinnoja. Kultahammasrannikolla venepaikat ja uimarannat ovat talojen yksityisaluetta, joihin ulkopuolisilla ei ole asiaa.
Sydän-Hämeen rannat on otettu jo vuosikymmeniä sitten tehokkaasti vapaa-ajan käyttöön. Huviloiden täyttämille rannoille ja saariin on vaikea sovittaa uutta rakennuskantaa.
Rantojen laajat yleiskaavat ovat kaatuneet kerta toisensa jälkeen, ja kaavakarttoja täplittävät pienemmät rantakaavat.
Pälkäneellä on soviteltu viime vuosina rannoille myös asuinalueita. Nenäpään alue rakentuu parhaillaan Onkkaalassa, ja Rajalanniemen jatko käynnistyy Luopioisissa ehkä jo ensi vuonna. Myös Vohlisaareen kaavoitetaan omakotitontteja ainutlaatuisen upeille rannoille.
Pälkäneen kunta sai korkeimmassa hallinto-oikeudessa tahtonsa läpi, kun Rajalanniemen kaavasta tehdyt valitukset kumottiin.
Oikeus hyväksyi periaatteen, että myös maalaistaajamien keskustoja voidaan rakentaa tehokkaasti, eikä kaikkia rantoja tarvitse käsitellä haja-asutusalueiden ja mökkirantojen mitoituksella.
Päätös oli kova kolaus monilla luopioislaisille ja mökkiläisille, jotka ovat vastustaneet etenkin kapean Vähäsalmen rakentamista. Luopioisissa pelätään, että Rajalanniemen ja -saaren välisen kapean salmen rakentaminen vaikeuttaa veneliikennettä.
Huoli on sikäli turha, että esimerkiksi Kostianvirta on kapeimmissa kohdissa paljon salmea ahtaampi, mutta silti Pälkänevedelle kuljetaan isoillakin veneillä. Rajalanniemen ja Vähäsalmen maisemat toki muuttuvat, kun rannoille alkaa rakentua taloja, saunoja ja laitureita.
Moni on sitä mieltä, että Rajalanniemi menetettiin jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisen vaiheen talot nousivat kallioisille rannoille. Mutta tarkastelipa aluetta sitten maalta tai vesiltä käsin, niin ei jylhille kallioille hienosti sovitettuja taloja voi varsinaisena maisemahaittana pitää.
Myös Rajalanniemen toisen vaiheen kaavamääräyksissä varmistetaan se, että maisemia kohdellaan arvoisellaan tavalla. Kukkian rannoille ei tule palkintonurmia, vaan ne pidetään männikköisinä.
Mutta voitaisiinko rantojen rakentamisessa ottaa uusi kuvakulma venevajoihin? Tyylikkäät venevajat pistäisivät rantaviivassa paljon vähemmän silmään kuin monenkirjavat veneet.
