Pälkäneen yhteiskoulun alakerran elokuvateatteri on vuosien varrella tarjonnut tiiviit ja tunnelmalliset puitteet monenlaisille tapahtumille. Elokuvien lisäksi salissa on esitetty muun muassa teatteria ja musiikkia.
Elokuvateatteri on sopiva paikka yleisötilaisuuksille, joihin odotetaan noin sataa kuulijaa. Pälkäneen Elävän musiikin yhdistys Sykkeen sunnuntainen bändikavalkadi osoitti, ettei tarvita kuin kunnon äänentoistovehkeet ja hieman valoja, niin saliin syntyy klubitunnelma.
Muun muassa koulu haluaisi ottaa teatterin entistä monipuolisemmin käyttöönsä. Nykymallilla se ei oikein sovellu opiskeluun, sillä penkeissä ei tahdo sopia tekemään edes muistiinpanoja. Puutteellisen ilmanvaihdon ja hämärän valaistuksen vuoksi tunnelma muuttuu helposti unettavaksi.
Teatterin muuntaminen auditorioksi takaisi sen, että tilalla olisi käyttöä aamusta iltaan. Muutosten suunnittelussa pitäisi kuulla kaikkia käyttäjiä ja pyrkiä sovittamaan heidän toiveensa mahdollisimman hyvin rajoitettuun tilaan.
Tarjolla on monenlaista esitystekniikkaa, jolla äänet ja kuvat saadaan tykitettyä 2000-luvun vaatimusten mukaisesti yleisön silmiin ja korviin. Moderneinkin tekniikka vanhenee kuitenkin nopeasti, ja siksi nyt saatavilla olevista herkuista ei pitäisi liiaksi hullaantua.
Paljon tärkeämpää on se, että perusratkaisut tehdään järkevästi. Koko pintaremontti on turha, jos yhteiskoulun kellarikerrosta piinaavat homeongelmat koskevat myös elokuvateatteria.
Uhkana on, että yhteiskoulun luokat joutuvat levittäytymään Kostian koulun tapaan keskustan tyhjiin tiloihin, jotta oppilaille, opettajille ja muulle henkilökunnalle pystytään järjestämään riskittömät työskentelyolosuhteet. Olisi hieman kyseenalaista sisustaa teatterisalia uudella esitystekniikalla, jos seinän takana samaan aikaan auotaan ja kuivataan rakenteita.
Elokuvateatteri henkii samanlaista funkistyyliä kuin Bio Rex Helsingin keskustassa. Pälkäneen teatteri on tunnelmallinen ja melko toimiva tila moneen käyttötarkoitukseen nykykunnossaankin. Siksi teatterin muuttamista auditorioksi ei kannata aloittaa, ennen kuin tiedetään, miten laajasti koulun kellarikerroksen rakenteissa riittää korjattavaa.
Mikäli yhteiskoululla joudutaan homeremonttiin, se ei ole ensimmäinen eikä viimeinen laatuaan. Saman aikakauden ja myöhempienkin vuosikymmenten kouluja joudutaan remontoimaan ja purkamaan pitkin maata.
Olisikohan remonttilasku yhtä iso, jos kouluja vaalisivat entisaikojen kansankynttilät ja talonmiehet?