"1970-luvulla kesät olivat hitaita. Ne olivat niin hitaita, että ne eivät ole päättyneet vieläkään. Kaikki tehtiin hitaasti, keskiviikkona kävin lippakioskilla viemässä isän veikkauskupongin ja lauantaina rivi ratkesi. Siinä välissä myyjä irrotti kupongista hiilipaperikupongin ja ojensi sen minulle. Paluumatkalla potkiskelin kiviä. Nykyään kesä kestää kaksi viikkoa. Sunnuntait eivät kestä edes koko sunnuntaita, jo iltapäivällä alkaa maanantai."
Näin kirjoittaa kirjailija Petri Tamminen romaanissaan Mitä onni on.  Samoja asioita pohdiskelee varmasti suurin osa aikuisista. Sitä, kuinka kesät tuntuivat lapsena kestävän koko vuoden ja kuinka elämä ikävuosien 5 ja 25 välillä tuntui kulkevän hitaasti. Elä hetkessä, sanotaan. Mutta miten elää hetkessä, jos hetkiä ei enää ole?
Lapsuuden jälkeen aika lähtee kirmaamaan, koska elämää aletaan elää sykleissä ja periodeissa. Odotetaan kesää, kesälomaa, joulua, työelämän alkamista, lasten saamista, lastenlapsia ja niin edelleen. Vain hetkeen pysähtyminen pysäyttäisi tämän eteenpäin katsotun periodielämän.
Aikuinenkin osaa pysäyttää ajan. Tosin se ei käy yhtä luonnostaan kuin lapselta, vaan se pitää tietoisesti opetella. Mutta sen voi oppia.
Kokeile näitä nyt kesällä:
1) Mene mattopyykille ja kuuntele luontoa. Älä keskity lopputulokseen, eli siihen, lähteekö se viimesyksyinen punaviinitahra kokonaan irti matosta ja että kuinka nopeasti matto pitää pestä että ehtii syömään.
2) Osallistu mökkibongaukseen. Vaikka se on kilpailu, tärkeintä on kuitenkin itse tekeminen, eli lintulajeihin tutustuminen (ohjeet esimerkiksi tämän lehden sivulla 21).
3) Sauno, sauno, sauno. Muuta saunomisesta ei tarvitsekaan sanoa, sillä sauna on itsessään pysähtymistä.
4) Kerää heinän tai korren varteen rivi metsämansikoita ja mustikoita. Syö ne halutessasi.
5) Makaa nurmikolla. Tai veden päällä kumipatjalla. Kumiveneessä, tai muunlaisessa veneessä. Ihan millaisessa veneessä tahansa.
6) Ole lapsellinen, edes seuraavan viikonlopun ajan. Naura, laula, lilluttele varpaita vedessä ja puhu tarpeettomia. Muista: kukaan ei ole mökillä arvioimassa käytöstäsi. Anna palaa, syksyllä on taas aikaa olla asiallinen ja aikuismaisen päämäärätietoinen. Sillä syksy on pitkä aikuisellekin.