Lasten suosikkibändi Hevisaurus osoitti sunnuntaina, että Pälkäneen yhteiskoulun saliin mahtuu helposti reilut viisi sataa ihmistä. Keski-iältään noin viisivuotiaat kuulijat pakkautuivat lavan äärelle sen verran tiiviisti, että taemmas jäi vielä tilaakin.
Istumapaikat muuttuivat seisomapaikoiksi, kun jurakautinen jytinä kiihtyi ja lavan valot syttyivät. Viimeisetkin pomppasivat pystyyn, kun viisi dinosaurushahmoista soittajaa asteli lopulta savun seasta esiin.

Hevi soi päiväkodeissa ja lastenhuoneissa

Hevistä on tullut suomalaisten kansanmusiikkia. Hevi soi niin euroviisuissa kuin päiväkodeissakin.
Musiikkiala on helisemässä, kun laiton nettilataus ja netin musiikkipalvelut tyrehdyttävät levykauppaa. Keikkakansaa Suomessa kasvatetaan kuitenkin esimerkillisesti.
Uuden sukupolven kasvatustyö aloitetaan jo parivuotiaasta. Pikkuväki oppii suunnilleen samaan aikaan kävelemään ja takomaan nyrkeillä ilmaa bassorummun tahtiin.
Fröbelin Palikat toivat parikymmentä vuotta sitten rokin lastenhuoneisiin ja lapset rokkikeikoille. Yhtyeen laulut ovat opettavaisia laululeikkejä, joiden tahtiin sai mellastaa ylimääräisen energian pihalle.
Sutsisatsat tuntuvat pölyisiltä menneisyyden muistoilta, kun Hevisaurus-rumpali Komppi Momppi opettaa lapsia moshaamaan – eli paiskomaan hiuksia musiikin tahtiin. Rokkielkeet uppoavat vastaanottavaiseen maaperään, ja palkinnoksi eturivin innokkaimmat fanit saavat plektroja ja rumpukapuloita.

Sympaattiset rokkimammutit

Hevisaurus on sekä levymyynnillä että keikkasuosiolla mitaten tämän hetken kuumimpia bändejä. Osa suosiosta voi vielä olla alkuhuumaa; tekeehän lasten hevibändi jotakin sellaista, mitä ei ole ennen koettu.
Yleisö ostaa uudet levyt ja lähtee uudestaan keikoille, jos biisinkirjoituskynä pysyy terävänä. Hevisauruksen kahdella ensimmäisellä levyllä on liuta lasten hittejä, joiden tahtiin se voisi huudattaa ja laulattaa innokasta yleisöään. Mutta jurahevin kuninkaat eivät syyllistynyt kosiskelemaan yleisöä, vaan esiintymään ja viihdyttämään.
Valot, savut ja muut rokkikeikan elementit ovat kohdallaan. Hevi-kliimaksista jäävät puuttumaan ainoastaan tulenlieskat ja keikan päättävä ilotulitus.
Hevisaurus-hahmojen seassa lavalla vilistää kapteeni koukkuja ja louhikäärmeitä. Hieman pelottavat yllätysvieraat alleviivaavat sitä, miten onnistuneita hevirokkiliskohahmot ovat. Isot, vihreät mammutit huokuvat hyvyyttä, vaikka laulavatkin luumikrofoniinsa vähän jännistä asioista ja soittavat rajua rokkia. Ja lopulta hyvä aina voittaa: supersankareiden tapaan Hevisaurukset häätävät vieraat takahuoneeseen.
Monen bändin soittajat ja miksaajat voisivat käydä Hevisauruksen opissa. Nupit voi säätää niin, että musiikki jytisee sopivasti, eikä soittajien, yleisön ja järjestysmiehien silti tarvitse suojata korivaan tulpilla ja luureilla.

Nuoria faneja kertyi pitkin Pirkanmaata

Pälkäneen sunnuntainen keikka oli loppuvuoden viimeisiä ”pieniä” saleja, joissa Hevisaurus villitsee nuorta yleisöään. Marraskuun alun bändin kaksikerroksinen bussi sukkuloi pari tuhatta kuulijaa vetäviä saleja pohjoisemmassa Suomessa. Loppukuusta yhtye tekee ensimmäisen konserttitalokiertueen. Reilun viikon aikana kierretään eteläisen Suomen kaikki merkittävimmät konserttisalit. Tahti on tiivis: keikka joka ilta. Myös korvaus on kohdallaan, sillä nelihenkisen perheen konserttitaloliput maksavat satasen.
Niinpä ei ollut mikään ihme, että Pälkäneen konsertti veti nuoria faneja pitkin Pirkanmaata ja liput myytiin loppuun. Reilut 500 lasta ja vanhempaa loivat saliin trooppiset olosuhteet. Hikeä pyyhkiessä oli helppo uskoa, että lavalla paksun puvun alla vaaditaan melkoista lämmönsietokykyä.
Illan huipennukseksi säästetty Viimeinen mammutti -kappale on yksi syy siihen, että niin isät kuin äiditkin lähtevät mielellään Hevisaurus-keikalle. Koskettavan sukupuuttoballadin aikana vanhempien posket ”hikoilivat” valtoimenaan.
”Hiukset pitkät harjailee, kärsän vielä niistelee ja syöksyhampaatkin pesaisee. Päälle kylmän routajään painaa suuren, suuren pään ja hännän oikaisee. Tuuli tuivertaa. Hankeen peittyy koko maa. Puun alle nukahtaa. Hyvää yötä viimeinen mammutti On aika mennä nukkumaan.”