Kulttuurin monella saralla vaikuttavalla Seppo Rinteellä on vahvat perustelut sille, miksi 130 vuottayttäneen Sahalahden lähikirjaston pitää saada historiakirjoituksiinsa yhä uusia lehtiä.
– Kirjaston tulee kuulua tänne, jota tulisimme joka päivä vähän enemmän ihmisiksi, Rinne painotti kirjaston 130-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa perjantaina.
– Ihmiseksi tuleminen on sivistymistä, kasvua, joka jatkuu koko eliniän. Kun lukee enemmän, luulee vähemmän.
Seppo Rinne muistutti, että sivistys oli se perusta, mille Suomea alettiin 1800-luvulla rakentaa. Sivistyksen haluttiin tuolloin olevan koko kansakunnan omaisuutta.
– Mutta elämmekö nyt sivistysvaltiossa? Elämäämme määräävät enemmän talous ja teknologia. Minä kaipaan vaihtoehtoa, henkeä materian paikalle.

Lamasta ei nousta kirjastoja sulkemalla
Suomessa elettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Sahalahden kirjasto perustettiin, aineellisesti niukoissa oloissa. Useat katovuodet koettelivat, nälkä vaivasi, minkä vuoksi sahalahtelaisetkin söivät hätäleipää.
– Kuitenkin, niissä oloissa, tehtiin aloite kirjaston perustamisesta. Kirjasto oli yhteinen projekti, vaikka alku olikin vaatimaton.
Seppo Rinne kertasi, miten noista niukoista ajoista hyvinvointivaltioksi vaurastunut maamme on tullut tiensä päähän. Ei ole ollut enää varaa pitää kaikkia palveluita, minkä vuoksi myös kirjastoja on lakkautettu.
– Suomi oli 130 vuotta sitten köyhä takamaa, mutta täällä oli silloin aimo annos idealismia, joka alkoi elää arjessa. Tätä uskoa tarvitaan myös nyt. Ei lamasta selvitä kirjastoja lakkauttamalla.

Oman kirjaston palvelut riittävät
Seppo Rinteen oma suhde kirjastoon alkoi muotoutua heti koulutaipaleen ensimetreillä. Lukemista oli helppoa poiketa lainaamaan, kun Pellervon kirjasto Tampereella sijaitsi samassa rakennuksessa koulun kanssa.
– Siellä oli hiljaista, puhuttiin kuiskaamalla. Oli kirjaston tuoksu, vanhojen kirjojen tuoksu, Rinne muisteli.
Kirjaston perusidea on niistä ajoista säilynyt entisellään. Edelleen palvelu on maksuton ja kaikkien saatavilla. Nykyistä Sahalahden lähikirjastoa aktiivilainaaja kehuu hyväksi.
– Ei ole tarvinnut käyttää muiden kirjastojen palveluja. Kaukolainat toimivat, jos en täältä saa kaikkea.
– Tämä on myös yhteinen olohuone. Olen löytänyt kirjastosta ystäviä, enkä tarkoita sillä pelkästään kirjoja, Seppo Rinne mainitsi.

Määrärahoihin ensi vuodelle lisäystä
Juhlassa puhuneen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja Päivi Savolaisen mielestä Sahalahden lähikirjaston asiat ovat melko hyvin.
– Aukioloaikoja ei olla supistamassa. Kirjastoauto palvelee hyvin. Aineistomäärärahat ovat kohtalaiset ja vuoden 2012 budjettiin niihin on tulossa lisäystä.
Savolainen muistutti kuitenkin, että kirjastot ovat yksi osa kunnan kulttuuripalveluita, jolloin ne joutuvat kilpailemaan niukkenevista määrärahoista tämän alan muiden palveluiden kanssa.
Viime vuoden lopulla Sahalahden kirjastossa oli yli 32 000 lainattavaa nidettä, kun kirjoja toiminnan alkuaikoina vuonna 1888 oli 72 kappaletta. Kodeissa, säästöpankeissa ja kouluilla toiminut kirjasto on palvellut nykyisissä tiloissaan vuodesta 1995 lähtien.

Juhlavuodesta oma postimerkki
Kirjaston merkkivuosi tuli Sahalahden koululaisillekin tutuksi, kun oppilaat saivat piirtää omia ehdotelmiaan 130-vuotispostimerkiksi. Parhaiten tässä kilpailussa menestyivät Roosa Kantola, Anni Kantola, Niko Lehtinen ja Nellie Kerminen.
Voittajien A4-kokoisille arkeille taituroimista piirroksista tehtiin oikeita postimerkkejä. Kilpailun järjesti ja parhaimmat palkitsi Sahalahden Kirjanystävät, jonka puheenjohtaja Suvi Puronen jakoi juhlaan tulleille taiteilijoille kirjalahjat.
Perjantaisessa juhlassa Sahalahti-Seura muisti kirjastoa Oma kirjasto kullan kallis –taululla, joka on Anne Kallion käsialaa. Pääosin kangasalalaisista nuorista koostuva Menominor ihastutti yleisöä reippaalla pelimannihenkisellä musiikillaan.
Historian siipien havinaa tilaisuuteen toi Simo Arra, joka oli Googlesta löytänyt sahalahtelaisen kynäilijän Tampereen Sanomiin kirjoittaman tekstipätkän. Kaksi kuukautta kirjaston perustamisen jälkeen julkaistu kirjoitus kertoo, että siihen mennessä oli saatu kokoon 300 markkaa kirjahankintoja varten.