Päivää, mie oon Karjalaisen Mari. Jouvuin poikii kans lähtemää kot` Karjalast evakkoo.

Käi tuuri ko päästii Penttilä pihamökkii asumaa. Hyö ovat hyvvii ihmisii.

Penttilä taloss poikkiaa väkkee tämä täst kysymäs kuulumissii tai huilaamass, jos rupiaa jalkoi riipomaa.

Kansanhuollo tarkastajakkii käyp, ja se naapuri kaupunkilaisrouva, joka on käynt laittamass mökkijää talvikuntoon.

Ja Patasjoe miehet, naapurin emännät ja posti-Aaro ja onha meit muitakii.

Tuutha siekii, ku myö viel yhe kerra palataa vuotee 1943, syyskuu lopu päivään. Se ol sitä aikaa ko olliit kupongit ja niihe kans joutu ellää nirkun narkun ja huol ol kova rintamall olevii rakkaihe puolest. Sielhä se meiä Sulokii ol.

Kuvaelma täst ajast myö esittää helluntain 23.5.2010 kello 13 Rautahovissa, sehä on siel Luopioiste Rautajärvell.

Eikhä se kestä ko rapiat puoltoist tuntii ilma paussii. Korvikkeet, tai voip olla oikiaa kahvii, voi juua sitte lopuks Eijan puolell kahvilas.

Pilettien tuotto myö muute annetaa Rautajärven koululaiste hyväks, jot hyö pääsööt vaik retkell.