Pälkäneläisperheen kotia jouluaattoiltana kohdannut tuho nostatti myötätunnon ja auttamishalun hyökyaallon. Facebook-viestit lähtivät sinkoilemaan saman tien, kun sana katastrofista levisi.
Tulipalo on tuhoista pahin, sillä vaikka paloalue asunnossa olisi pieni ja rajattu, savu leviää jokaiseen soppeen ja tekee hetkessä käyttökelvottomiksi esimerkiksi elintarvikkeet, tekstiilit, muoviset ja puiset esineet ja sähkölaitteet.
 Savu- ja nokituhot johtavat lähes koko kodin irtaimiston hävittämiseen tai pitkälliseen puhdistamis- ja tuuletusprosessiin. Tuhon jälkeen puuttuvat kaikki käyttöesineet tiskirättiä myöten; tarvitaan kaikkea.
 Sana kulki Facebookissa niin nopeasti, että vapaaehtoisten avustusryhmä Varapäre sai rivinsä kokoon puolessatoista päivässä.
Siwan parkkipaikalle kerättiin hetkessä neljä henkilöautokuormallista kodin käyttötavaraa, kuten liinavaatteita, ruoka-apua ja keittiövälineitä. Lisäksi apukuormia ja vapaaehtoisia auttajia oli tulossa muualtakin.
Kun avustuskuormat oli saatu kokoon, vapaaehtoisten joukko suunnisti perheen tueksi pesemään ja raivaamaan perheen kotia savu- ja nokituhojen jäljiltä. Siivousvälineet ja talkookahvitarvikkeet tuotiin mukana.
Terveydenhoitaja Kirsi Urkko, joka toimii Varapäreen organisaattorina, kertoi, että auttajia ilmestyi hetkessä valtava joukko, myös Pälkäneen ulkopuolelta.
– Olen niin onnellinen ja ihan kuin pyörällä päästäni tästä valtavasta auttamishalusta! hän säteili eikä päästänyt ketään paikallaolijaa lähtemään ilman halausta.

Huolenpitoa kenelle vaan
Varapäre eli valpas ja rakastava Pälkäneen remmi tarjoaa vapaaehtoisapua silloin, kun joku on avun tarpeessa.
 Varapäreen toimintamalli syntyi vuosi sitten syksyllä, kun viisilapsinen perhe tarvitsi apua nuorimman lapsen vakavan sairauden vuoksi. Sairaalaan sidottujen vanhempien oli vaikea hoitaa omakotitalon syystöitä ja valmistaa joulua, mutta piha saatiin kuntoon ja joulu kotiin Facebookissa kootun auttajaryhmän kautta.
Kirsi Urkko kertoo, että ryhmän toiminta on syntynyt halusta auttaa, sen kummemmin suunnittelematta.
– Meidän tarkoituksemme on olla mahdollisimman hienovaraisia. Vaitiolovelvollisuus autettavien asioista on ehdoton ja ennen kuin ryhdymme mihinkään, kysymme avun tarvitsijoiden suostumusta, Kirsi Urkko selitti.
 Päätavoitteena pidetään, että sekä antaja että vastaanottaja saavat hyvän mielen. Varapäre ei sido jäseniään säännölliseen organisoituun toimintaan, vaan apuun lähtee kuka kulloinkin pääsee.
– Tämä on oikeastaan itsekästä toimintaa, sillä näin varmistamme, että meitäkin autetaan, jos jotain sattuu. Eihän kukaan meistä tiedä, millaiseen tilanteeseen joskus joutuu. Avun tarve voi tulla kenelle tahansa, kukaan ei jää tästä toiminnasta kiitollisuuden velkaan, Kirsi Urkko totesi

Entä jos tavaraa tulee liikaa?
Auttamishalu leviää ja tarttuu. Spontaanisti järjestetyssä ja nopeasti toimivassa ryhmässä on vaikea koordinoida, miten paljon lakanoita, pyyhkeitä tai kahvinkeittimiä keräykseen lopulta tulee.
 Hädässäkään oleva perhe ei tarvitse eikä voi säilyttää kymmeniä samanlaisia esineitä. Ryhmäläiset ehtivät kokoontumisessaan jo huolehtia siitäkin, mitä tehtäisiin tavaralle, jolle ei ehkä löydykään käyttöä.
Ei huolta, arveli Johanna Norokorpi, yksi Varapäre-ryhmän aktiiveista.
– Jos niin kävisi, että jotain tulisi liikaa, ne voisi säilyttää seuraavaa tarvitsevaa varten. Onnettomuuksia sattuu eikä koskaan tiedä, missä seuraavaksi tarvitaan apua, muistutti Norokorpi, joka tuntee palokunnan hälytysryhmäläisenä hyvin kotien äkilliset hätätilanteet.
Hän toivoo, että jostakin löytyisi kuiva ja siisti varastotila, jonne ihmiset voisivat silloin tällöin tuoda joitakin itselleen turhia mutta käyttökelpoisia esineitä.
– Niistä saisimme nopeasti apua tarvitseville. Nämä tilanteet ovat niin ennakoimattomia, ihmiset joutuvat yhtäkkiä miettimään kaikki alusta, hän pohti.