Yhteisestä joulukuusen- ja juhannuskoivunhakureissusta on tullut jo perinne Luopioisten Holjassa asustavalle Pauli Sjöstedtille ja tamperelaiselle Jyri Hakalalle. Kotona on yleensä oltu tyytyväisiä lopputulokseen. Sen sijaan reissun kestosta on joskus tullut sanomista.
– Kerrankin meni koko päivä, kun haettiin juhannuskoivuja omiin ja naapuruston tarpeisiin, kaksikko nauraa.
Tällä kertaa miehet ovat suunnanneet kuusenhakuun tuttujen Holjan metsien sijaan Niitty-Seppälään, jonka serbiankuusiviljelmiltä pääsi valitsemaan joulupuuta Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen lauantaisessa tempauksessa.
Mukaan on saatu lapsityövoimaa, joka tarttuisi sahaan mieluiten saman tien. Paavo Sjöstedtin mielestä ensimmäinen puu olisi paras. Mitä kuusia turhaan katselemaan, samanlaisia kaikki ovat – ja koristeethan joulukuusen tekevät.
Helena Sjöstedtiä puolestaan kiehtovat erikoisuudet, kuten valmiiksi koristellut kuuset: osassa puista on pieniä käpyjä, jotka toisivat kynttilöiden lomassa mukavaa luomutunnelmaa. Ja hieman peremmältä löytyy vielä uniikimpi tapaus: 13-latvainen joulupuu.
– Onkohan meillä noin paljon tähtiä, Helena Sjöstedt nauraa.
Myös muut ovat sitä mieltä, että tuuhea puu täyttää kaikki A-luokan joulukuusen kriteerit, kunhan latvoja hieman karsii. Niinpä Jani ja Jere Hakala saavat vetäistä työmiehen hanskat käteen ja ryhtyä kuusen kaatoon.

Reki vaihtui traktoriin
Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistys kutsui lauantaina vaarit ja lapsenlapset yhteiselle kuusenhakureissulle Niitty-Seppälään. Myös vanhemmat olivat tervetulleita virittäytymään joulun tunnelmaan jätkänkynttilöiden ja makkaragrillin äärelle.
Niitty-Seppälään oli tarkoitus loihtia jouluinen ihmemaa: kulkuset kilisisivät, kun pikkuväki suuntaisi hevosen vetämässä reessä kuusen katsontaan.
– Vielä viikko sitten oli komea pakkaskeli, ja jouluinen maisema, Eino Anttila sanoo.
Kun vesisade vei viimeisetkin lumet, jouduttiin ohjelmaa hieman soveltamaan. Reen tai moottorikelkan sijaan kuraisessa pellonlaidassa pääsi kulkemaan vain traktorilla.
Niinpä Jukka Kittilä kiikutti traktorin kauhassa kuusikosta valitut ja kaadetut puut Kesätorin pihalle. Liejussa tarpominen ja lumeton maisema eivät varsinaisesti korostaneet joulun tunnelmaa.

Kuuset ovat suojapuita
Niitty-Seppälän peltojen laidalla viljellyt kuuset eivät ole aivan tavallisia joulupuita, sillä serbiankuusten terhakat oksat ovat alapuolelta hopeanhohtoisia. Urho Kittilän vajaat kymmenen vuotta sitten istuttamat puut ovat tuuheita ja tasaisia, etenkin jos kasvutilasta ollut sopivasti kilpailua.
Kuuset ovat suojanneet visakoivuja kasvun alkutaipaleella. Nyt ne uhkaavat peittää koivikkoa, ja siksi suojapuut pitää karsia. Puuha säästettiin joulun alle, sillä silloin kuusista koituu samalla iloa ja hyötyä.
Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen aktiiveihin kuuluva Kittilä lahjoitti puut yhdistykselle, joka rakensi kuusenhakuretken ympärille uudenlaisen joulutapahtuman. Kuusikaupasta ja kanttiinista kertyneillä tuloilla rahoitetaan yhdistyksen toimintaa.
Tulien äärellä pohdittiin, että leudosta kelistä saattaa olla jotakin hyötyäkin. Tämänvuotisten joulukuusien voisi uskoa kestävän paremmin kuin vuosi sitten. Silloin monessa perheessä kannettiin tapaninpäivänä pihalle paljaita puunrunkoja. Napakassa pakkaskelissä kaadettujen kuusten neulaset ruskistuivat ja varisivat muutamassa päivässä – eikä edes kuusen tuoksu ollut normaali. Tänä vuonna kuuset voi kaivaa vaikka juurineen astiaan, sillä kelit ovat olleet niin leudot, että ne saattavat olla vielä kasvussa.