Pälkäneen Luikalassa asuva Sampo Hinkkala lukeutuu niihin joulun tekijöihin, joille perinteiden vaaliminen on tärkeää. Lullin talon isännyydestä jo eläkkeellä oleva mies on seudulla tunnettu muun muassa tervanpolton taidoistaan ja millintarkoista pienoismalleistaan.
Perheensä joulupöytään hän kantaa palvatun kinkun. Tuo jouluaterian kruunaava liharuoka on kypsynyt savusaunan taianomaisessa lämmössä tarkan valvonnan alla. Savusaunan ja palvauksen tuoksu kuuluvat Lullin pihapiirissä joulunodotuksen tunnelmaan.
Sampo Hinkkala on saanut palvaamisen opit äidiltään. Sampo muistaa äitinsä kypsyttäneen kinkkuja savusaunalla jo ennen sotia.
– Meillä on perinteinen monitoimisauna, jossa on ennen tehty talkkunat, imelät ja maltaat sekä kuivattu pellavat, saunottu ja synnytetty, Sampo Hinkkala kertoo.

Suola emännän maun mukaan
Joulun kinkku on hankittu taloon jo hyvissä ajoin marras-joulukuun vaihteessa, sillä Hinkkalan Marjatta-emäntä huolehtii sen suolauksesta.
Sampo Hinkkala myöntää, että naisväen arvioima suolamäärä on terveellisempi vaihtoehto. Kinkkua pidetään suolavedessä pari–kolme viikkoa.
– Maku ei ole koskaan mennyt pieleen. Aina kinkku syöty on, Hinkkala tuumaa.
Hän ryhtyy kinkun palvauksen valmisteluihin jouluviikon alussa. Jo sitä ennen hän on hyvissä ajoin varastoinut puuliiteriinsä harmaita leppäpuita. Ne pitävät kiukaan puhtaana.
Kun Hinkkala kävelee saunalle, hänen jalkojensa alla natisee pakkaslumi. Saunan ovi narahtaa, eteen aukeaa joksikin aikaa kauttaaltaan musta löylyhuone, mutta pian isännän silmä tottuu erottamaan tutusta paikasta kiukaan, lauteet ja räppänät. Hän tiputtaa sylillisen leppäpuita kiukaan eteen, laskeutuu kontilleen, latoo puut pesään ja raapaisee tulitikun.

Alkulämmitys vie pari–kolme päivää
– Peruslämpö on lähellä 2–5 astetta, ja siinä sitä pidetään pari kolme päivää.
– Ei siellä savun joukossa koko aikaa olla, käydään vaan lisäämässä puut ja tarkkailemassa lämpötilaa. Vähän ilman mukaan katsotaan, kuinka suurta pökköä pesään laitetaan.
Pienikin lämpö saa savusaunasta irtoamaan aromit, joiden jäljitelmiä on ahdettu jopa tuoksutippoihin sähkösaunassa löylyttelijöiden iloksi.
Peruslämpöä nostetaan parin–kolmen päivän kuluttua viiteen asteeseen, ja kinkku viedään saunan orsille ritilän päälle, aluksi kamara alaspäin. Saunan lämpö ei saa ensimmäisenä päivänä nousta 80–85 astetta korkeammalle.
– Aamulla puolen yön jälkeen lähden kääntämään kinkkua siten, että sen nahkapuoli tulee alaspäin. Saunan lämmitystä jatketaan kahden päivän ajan ja lämpötilaa nostetaan noin kymmenen astetta tunnissa. Lämpö ei saa kohota yli 105 asteen, Sampo Hinkkala sanoo.
Kun ihannelämpötila on saavutettu, odotellaan että kinkku kypsyy. Hinkkala naurahtaa, ettei kinkku muuten kypsy, ellei se vähän lämmittele.
Kypsyys todetaan etuneljänneksestä. Kun luu irtoaa lihasta, se on kypsää.
Sitten vain saunan ovet auki.

Kyltynyt olo jo palvauksesta
Palvaajamestari testaa työnsä tuloksen heti tuoreeltaan. Kinkun ahmiminen jää kuitenkin vain makupalaan.
– Se on merkillistä, että kun homma on hoitunut, niin tulee jotenkin kyltynyt olo. Menee muutama päivä ennen kuin makuhermot palautuvat ennalleen, Sampo Hinkkala miettii.
Palvauksen etuna on hänen mielestään lihan mehukkuuden ja hyvän maun lisäksi se, että kinkku säilyy paremmin kuin tavallisessa uunissa kypsytetty.
Sampo Hinkkala toivoo, että myös hänen jälkipolvensa jatkaisivat kinkunpalvausperinnettä. Tällä hetkellä Pohjois-Pälkäneellä ei hänen tietojensa mukaan ole muita palvaajia hänen lisäkseen kuin Tauno Saario.
– Salmentakana asunut Eino Ahokin on jo nukkunut pois.