Pälkäneen kokoinen Kostia 29.07.2010
Seitsemättä kertaa Pälkäneellä järjestetty Kostia-tapahtuma keräsi jälleen viime viikon vaihteessa pari tuhatta kävijää, mikä näyttää vakiintuvan nykyisen kokoisen Kostian yleisömääräksi.
– Tämän verran kävijöitä voimme vielä turvallisesti ottaa vastaan näissä tiloissa ja tällä työntekijämäärällä, Pälkäne-Seuran puheenjohtaja Anna-Mari Henriksson-Helmikkala totesi.
Jokakesäinen puheenaihe, sää, oli taas kerran järjestäjille suosiollinen.
– Juuri tämmöistä säänappia painoin etukäteen ja näin tässä kävi. Ensin pelättiin kovaa hellettä, sitten jännitettiin sadetta, mutta loppujen lopuksi ei tullut kumpaakaan, naureskeli talkoovastaava ja markkinaisäntä Matti Aaltonen, joka saattoi markkinoiden alkufanfaarin puhallettuaan katsella tyytyväisenä tasaista yleisövirtaa.
Sunnuntaiaamuna tihkusade hätyytteli aluksi kirkkoväkeä ja järjestäjiä, mutta sadeverhot väistyivät ja perinteinen vanhan ajan messu voitiin järjestää Vanhassakirkossa kuten aina ennenkin.
Messussa laulettiin Piae Cantiones -kokoelman lauluja virsinä kirkkokuoron lauluryhmän ja kanttori Ritva Huomon johdolla. Tuttuun tapaan kirkkoväki kulki ristisaatossa uudelta kirkolta vanhalle.
Vuosien mittaan Wanhan ajan markkinoiden yhteyteen on pyritty sovittamaan erilaista lastenohjelmaa pienimpien markkinavieraiden iloksi.
Tällä kertaa lastentarhanopettaja Minna-Liisa Virpinen leikitti lapsia entisajan malliin yksinkertaisesti nurmikolla, yksinkertaisin välinein. Lystinpidon menestys oli niin suuri, että se yllätti järjestäjätkin. Perinneleikeistä alettiin heti toivoa pysyvää ohjelmanumeroa seuraaviin Kostia-tapahtumiin.
Varttuneempi yleisö sai alueella kierrellessään vastailla Paula Härkösen suunnittelemiin tietokilpailukysymyksiin. Posetiivinsoittaja Jari Lassila viihdytti yleisöä, ja elävästä musiikista vastasivat Laitikkalan tyttöjen kansanmusiikkiyhtye Keeva sekä Arvo Mäkinen ja Antero Nieminen viululla ja haitarilla.
Aitoa 1700-luvun musiikkia, Bellmanin lauluja esittäneet trubaduuri Jukka Heino ja hänen vaimonsa Reetta Heino ihastuttivat yleisöä kauniissa säätyläisasuissaan, ja he saivat matkaansa runsaasti toiveita esiintymisestä seuraavanakin vuonna.
Tietoja ja taitoja kävijöille välittivät Sydän-Hämeen sukututkijat sekä pitsinnyplääjä Lea Hollo. Työnäytöksiä tarjoilivat Kukkian kädentaitajat ja monet muut käsityöläiset.
Koko Pälkäne-viikon ajan Kostian koulun vanhimmassa koulurakennuksessa avoinna ollut Ajan Ratas -näyttely keräsi viikon ja markkinapäivän aikana yhteensä kuutisen sataa kävijää.
Hullukaalista pyärtänöpöllöön -nimeä kantanut yrttinäyttely kiehtoi kävijöitä niin, että jotkut tulivat pitkän matkan takaa tutustumaan siihen. Muutama kävijä saapui paikalle ennen kaikkea nähdäkseen harvinaisen, maineeltaan synkän ja hurjan hullukaalin, joka esittäytyi näyttelyssä sekä kuvina että elävänä kasvina.
Muutenkin yrttien viidakko houkutteli tutustumaan, lukemaan, kertomaan omia havaintojaan ja tuomaan näytteitä paikalle. Siten näyttelystä syntyi kuin itsestään nykyaikaisesti sanottuna vuorovaikutteinen, ja sitä avoinna pitäneet Pälkäne-Seuran vapaaehtoistyöntekijät saivat koko viikoksi kiinnostavaa keskusteluseuraa.
Kostia-tapahtuman markkinavastaava Kati Joki oli kaikin puolin tyytyväinen tapahtumaan.
– Kaikki järjestelyt tuntuivat sujuvan hyvin ja olen saanut hyvää palautetta sekä useimmilta markkinamyyjiltä että asiakkailta. Sen puolesta voisin sanoa, että nämä olivat parhaat markkinat ikinä, hän iloitsee.
Kävijöiden silmissä markkinat vaikuttivat vähän tavallista pienemmiltä. Siihen vaikutti moni satunnainen tekijä, joita ilman kojuja olisi ollut vähintään parikymmentä enemmän.
Aamulla vaaninut sateen uhka karkotti muutaman myyjän, lisäksi pihaan lisäsi väljyyttä se, että aikaisemmista vuosista poiketen myyntikojuja oli myös sisätiloissa.
Kauppiaslukua verottivat ennen kaikkea samaan aikaan vietetyt Hollolan kolmipäiväiset keskiaikamarkkinat, jonne osa Kostian-tapahtumaan monena vuonna osallistuneista käsityöläiskauppiaista suunnisti.
– Kauppiaat olivat kuitenkin myyntiinsä tyytyväisiä ja markkinoiden kävijämäärä oli sama kuin aikaisemmin, Kati Joki kertoo.
Kaikki Kostian vapaaehtoiset talkoolaiset saavat myös häneltä jakamattoman kiitoksen.
– Jokainen hoito oman osansa hienosti ja tinkimättä. Tuntuu kuin kaikki talkoolaisetkin olisivat olleet erityisen reippaita, hän kehuu.
