Lauantaina Pälkäneen lukion 27 uutta ylioppilasta painoivat valkolakin päähänsä, ja pian sen jälkeen he sulkivat viimeistä kertaa koulunsa oven. Koululta heidät lähetettiin matkaan lämpimin ja kannustavin sanoin.
– Teidän kanssanne on ollut ilo työskennellä, vakuuttivat sekä rehtori että opettajat.
Vastavalmistuneiden riemuun sekoittuva pieni haikeus purkautui vetoomuksena kunnan päättäjille: älkää koskaan lopettako tätä lukiota, antakaa toisten kokea sama minkä me saimme.
Pienet lukiot kamppailevat olemassaolostaan kovan paineen alla, kun isommat ja laajempia mahdollisuuksia tarjoavat koulut houkuttelevat opiskelijoita puoleensa.
 Pikkulukion säilyttämisen puolesta puhuu kuitenkin se, että opetus uudistumassa. Ei vain pienten vaan kaikenkokoisten lukioiden on etsittävä lähivuosina uutta suhdetta koko opetuskulttuuriin.

Opetus hakee uutta paikkaa
Puheessaan ylioppilaille Rehtori Tommi Helminen sanoi, että lukiossa tehdään tulevaisuuden hyväksi asioita, joita kulloinenkin yhteiskunta pitää tärkeinä.
Hän kertoi, että nyt vielä vanhat opetustavat ovat arvossaan, mutta perinpohjaisen muutoksen aika lähenee. Nyt lakkinsa saaneita ylioppilaita on opetettu melko perinteisin menetelmin oppituntien, läksyjen ja tietynmittaisten koulupäivien rytmissä.
Tulevaisuudessa opetus muuttuu tulevaisuudessa monimuotoisemmaksi eikä opiskelu jatkossa ole sidottu aikaan ja paikkaan samalla tavalla kuin nyt. Yhteiskunta muuttuu ja opetus ja kasvatus muotoutuvat sen mukana.
Perusasia ei silti muutu – rehtori Helminen muistutti, että olivatpa menetelmät ja kasvatuksen trendit mitkä tahansa, koulutuksella säilyy aina voimakas yhteiskunnallinen tehtävä: ihmisestä tulee ihminen vain kasvatuksen kautta.
Toinen perusasia on tietenkin se, että kasvattaja on lopultakin vain opas. Lopullisen tien jokainen valitsee itse.
– Kasvattaja voi ohjata suuntaa mutta ei päämäärää, Tommi Helminen totesi.

”Anna hyvyyden kiertää”
Juhlapuheen piti eläkkeelle siirtyvä lehtori Anna-Maija Vuorinen, joka jätti Pälkäneen lukion samaa matkaa uusien ylioppilaiden kanssa.
– Toivon, että teistä jokainen löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Ottakaa mukaanne repullinen haaveita ja unelmia. Nimittäin ainakin joillakin haaveilla on tapana toteutua, ja tilastollisesti ottaen – mitä enemmän haaveita, sitä enemmän toteutuvia haaveita, matematiikan opettaja evästi entisiä oppilaitaan.
Hän kiitti lämpimin sanoin koulun työyhteisöä ja työtovereita, joita hän kehui maailman parhaimmiksi.
– Teitä kuvailevia myönteisiä adjektiiveja löytyisi loputtomiin, hän vakuutti opettajatovereilleen.
Anna-Maija Vuorinen kehotti nuoria, joista monet nyt ainakin opintojen takia ovat jättämässä Pälkäneen, muistamaan aina kotipaikkakunnan ominaispiirteet. Hän itse on jo vuosia totutellut asumaan muualla, mutta kertoi yhä kaipaavansa Pälkäneen kotiaan ja Pälkäneellä vietettyä aikaa.
Hän päätti puheensa vanhan irlantilaisen rukouksen valoisiin elämänohjeisiin. Niihin hän lisäsi vielä yhden ajatuksen, joka oli lähtöisin suomalaisesta suusta, kovia kokeneen karjalaismummon suusta, ja se kuului: Anna hyvyyden kiertää.
– Kuulin ne sanat jo lapsena, ja yhä muistan niiden yksinkertaisen viisauden, Anna-Maija Vuorinen sanoi.

Oman identiteetin koulu
Juhlassa vasta lakitettujen ylioppilaiden edustajana puhui Irene Riihimäki. Hän vetosi vastavalmistuneiden puolesta kunnan päättäjiin, että nämä eivät lopettaisi paikkakunnan omaa lukiota.
– Oma lukio on Pälkäneelle erittäin tärkeä. Sen vetovoima on paikkakunnalle kaikkein korkein, tärkeämpi kuin esimerkiksi urheiluhallin tai marketin, hän sanoi.
 Hän toivoi, että kasvavat pälkäneläiset saisivat jatkossakin kasvaa ja kehittyä omalla paikkakunnalla ja omassa koulussa niin kuin hän itse ja hänen luokkatoverinsa saivat.
Irene Riihimäki muistutti, että ihmisen omin kotipaikka on se, missä hänen identiteettinsä on muodostunut ja mistä ovat tulleet nuoruuden vuosien vahvimmat vaikutteet. Siinä mielessä kotipaikkakunnan koulua ei voita mikään.