Pälkäneen elävän musiikin yhdistys Sykkeen biisiprojekti on saanut sydänhämäläisten runosuonet sykkimään. Yhdessä sanoitettavaan Sykkeen 25-vuotisjuhlakappaleeseen on kertynyt riimejä monen säkeistön verran.

Riimejä kerätään helmikuun loppuun saakka Sykkeen Facebook -ryhmässä, sähköpostitse ja postitse (Petri Tuomioja, Asevelitie 14 as. 2, 36600 Pälkäne).

Myös Sydän-Hämeen Lehden nettisivuilla voi runoilla jatkoa kappaleelle. Tähän mennessä nettiriimikot ovat kuitenkin kääntäneet myönteisen ja romanttisen kappaleen tyylilajin synkäksi arkirealismiksi, joka ei sovi kappaleen henkeen.

Yhdessä sanoitettava kappale esitetään ja sen tekijät palkitaan Sykkeen 25-vuotisjuhlassa Nuijalla 20. maaliskuuta.

Sykkeen biisiprojekti

• Sykkeen 25-vuotisjuhlakappale sanoitetaan yhdessä
• Sanoitukseen saa osallistua kuka tahansa
• Kappaleeseen voi ehdottaa haluamansa määrän riimejä tai säkeistöjä
• Riimien toivotaan noudattavan ensimmäisen mallisäkeistön mittaa
• Kappaleesta toivotaan iloista ja elämänmyönteistä
• Riimejä kerätään helmikuun loppuun saakka
• Sykkeen työryhmä valitsee sopivimmat riimit sekä säveltää ja sovittaa kappaleen
• Kappale esitetään ja tekijät palkitaan juhlakonsertissa Nuijalla 20.3.

Mallisäkeistö:
 

Aamu ensimmäinen yhteinen
Aurinko herää, huoneen valaisten
Varovasti kosken kättäs sun
Tää onhan totta – ehkä uneksun?

Biisiprojektin satoa:

Unisena vieressäsi mun
hymy piirtyy kasvoillesi sun
siinä on mun samettiposki
hellyys sydämeeni koski

Venyttelen ylös nousen
näen Amorin ja jousen
joka meitä ampui yöllä
sitoen rakkauden vyöllä

Sinä jäät lepäämään
menen kahvia keittämään
arkea on pakko elää
vaikka soinnut päässä helää

Kauniita aamuja toivon meille
kuoppaisille elämän teille
vastoinkäymisiä tulla voi
ei aina onnen kellot soi

Toivon kuitenkin niin
että vuosiin tuleviin
tänä aamu palaa uudestaan
sinua paljon rakastan

Tää hetki toiveissain on ollut aina,
vaikka tiedän, se on vain lyhyt laina.
Kunpa voisin kaiken ymmärtää
tai edes ajan hetkeks pysäyttää.

Mutta aika rientää, kello käy,
elämä vie eteenpäin
niin sen täytyy ollakin,
kohti valoa kun kulkisin

samaan suuntaan tiemme käy,
sille vielä, loppua ei näy..

Vaik pelkäsin että sateessa kastun
Niin silti pian sun elämääsi astun
Sun silmiisi kun ihastun
Kera taivaan mä siitä kirkastun

Elän päivän tämänkin
toivoen ettei koskaan päättyisi.
Usein pelkään menettäväni sun
laskiessa lämmön auringon.

shl.fi -sivujen arkirealistinen versio:

Päivä arkinen ja kiireinen
Lapset huutaa, niitä jaksa en
Helppo varmaan ymmärtää kun
tähän kaikkeen täysin tuskastun

Pirinä puhelimen päättää sen
melun, riehunnan ja kaaoksen
Ei, et häirinnyt, valehtelen
ja sinnikästä myyjää kuuntelen

Huutosi sun mut herättää
Tulevaisuus yhteinen nyt jää
Elämän kohtalo koskee
Sen kosketusta harva käskee

Kaipuu huutaa vihaa
Viha kaipaa sinua niin
Ei tuskaa voi ohittaa
Vaikka yrittää yhä rakastaa