– Tämä oli vuoden paras valinta tällä paikkakunnalla. Aivan ehdottomasti, kommentoi miesääni yleisön joukosta, kun Jaakko Päivinen oli nimitetty Vuoden pälkäneläiseksi.
Siihen mielipiteeseen yhtyy moni. Vielä seuraavana päivänä seurakunnan adventtimyyjäisten kahviossa onnittelijoita riittää solkenaan. Tuoreen Vuoden pälkäneläisen joulupuuro jäähtyy kylmäksi lautasella, mutta hän jaksaa vastailla tyynesti ja ystävällisesti ympärillään pörrääville ihailijoille.
Hänelle itselleen nimitys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei olisi tullut mieleenkään moinen.
– Olin oikein yllättynyt. Ihan tuli tippa silmään, hän myöntää.
Päivinen ei itse suostu arvailemaan mitään selvää syytä kansansuosiolleen.
– No kai kun mä olen tällainen julkkis, hän vitsailee.
Ja tottahan se on: Jaakko Päivinen tunnetaan hyvin. Vasta 33-vuotias mies on ehtinyt pian 15 vuotta tehdä työtä kotipaikkakuntansa hyväksi. Kiinteistötyöntekijänä hän joutuu liikkumaan keskeisillä julkisilla paikoilla, joten Pälkäneen keskustassa liikkuvat tapaavat häntä melkein päivittäin.
Koska hänellä on synnynnäinen kromosomipoikkeama, Downin syndrooma, häneen kiinnitetään ehkä tavallista enemmän huomiota.
Tärkein asia, joka tekee hänestä paikallisen julkkiksen, on joka tapauksessa se, että hän tekee iloiseksi kaikki, joita tapaa. Räntä-, viima- ja tihkukeleillä, kiireissä ja harmistuksissa tietää, että kylällä voi kohdata ainakin yhden ihmisen, joka hymyilevä ja avulias ja käyttäytyy joka tilanteessa herrasmiehen tavoin.
– Aurinko alkaa aina paistaa, kun nähdään hymyilevä Jaakko, selittää samassa pöydässä istuva Teo Keinonen.
Joissakin äänestyslipuissa Jaakko Päiviselle olikin annettu määrite ”Pälkäneen aurinko”.

Työ on tärkein
Jaakko Päivinen asuu yksin omassa asunnossa. Hän on edelleen ensimmäisessä työpaikassaan, Pälkäneen kiinteistöhuollossa, missä hänen työmaansa käsittää koko kirkonkylän keskusta-alueen.
– On helppoa, kun koti on lyhyen matkan päässä työpaikasta. Keleistä ei ole haittaa, kesällä pääsee pyörällä ja talvella kävellen, hän toteaa.
– Minä viihdyn työssäni ja toivon että saan pitää tämän paikan jatkossakin. Työssä on kaikki mukavaa, Päivinen vakuuttaa.
Roskien kerääminen, lumenluonti ja pihojen lakaisu ovat kovia töitä, jotka tehtävä säällä kuin säällä, mutta Jaakko Päivinen ei halua valittaa mistään.
– Ei niistä töistä ikävää puolta löydy – no, jos oikein kovasti sataa, niin silloin voi vähän harmittaa, hän myöntää.
Siihen auttaa esimerkiksi poikkeaminen Torikahvioon tai Onnenkenkään kahville. Niistä löytyy aina ystäviä, joiden seurassa voi pitää hengähdystauon. Ja sitten jaksaakin taas hymyillä.
Päivinen osaa arvostaa työtään. Hän tietää, että kehitysvammaisten ihmisten työllistyminen on Suomessa edelleen vaikeaa siitä huolimatta, että he ovat todistetusti luotettavia ja ahkeria työntekijöitä.
– Haluan erityisesti kiittää työnantajaani Matti Norokorpea, kun hän otti minut työhön. Hän on maailman paras, Päivinen sanoo vakavasti.

Musiikki kuuluu elämään
Jaakko Päivisen mielestä kotipaikkakunnan palveluissa ei ole valittamista. Ainakin hänen kohdallaan kaikki on toiminut toistaiseksi hyvin.
– Pälkäneellä on kaikki kivaa, hän sanoo.
Matkusteltuakin tulee, vähintään kerran vuodessa käydään Ruotsissa, missä asuu tuttuja, muun muassa yhden sisaren perhe.
– On mukavaa, kun on ystäviä monessa paikassa, Jaakko Päivinen toteaa.
Vapaa-ajallaan hän ehtii harrastaa liikuntaa ja käsitöitä; kerran viikossa hän osallistuu miesten kuntoliikuntaryhmään ja torstaisin hän käy Kangasalan toimintakeskuksessa nauttimassa käsillä tekemisestä.
– Siellä tehdään naulatöitä ja lankavärikarttoja, esimerkiksi. Niitä on minusta mukava tehdä. Siellä on tapaa myös kavereita, sekin on hauskaa, hän kertoo.
Musikaalisensa ihmisenä hän pitää liikuntamuodoista erityisesti tanssista. Tanssii tähtien kanssa on yksi suosikkiohjelmista televisiossa.
– Muutenkin pidän television musiikkiohjelmista ja kuuntelen paljon musiikkia. Ja käyn konserteissa myös, hän kertoo.
Jaakko Päivinen on iloinen siitä, että Pälkäneen yrittäjien joulunavaustapahtumassa osui juuri tänä vuonna olemaan elävää musiikkia. A cappella -kuoro Hyvät naiset ja herrat oli hänen mieleisensä.
– Hyvä kuoro, tykkäsin siitä oikein kovasti, hän kiittää.

Jouluna juhlii suku
Jaakko Päivistä naurattaa, kun häneltä kysytään, juhlittiinko Vuoden pälkäneläiseksi nimittämistä heti perheen kesken railakkaasti.
– No ei, ihan hiljaisesti ja iisisti vaan, hän kertoo.
Yhden yön nukuttuaan hän on jo lähes tottunut ajatukseen. Äiti Aila Päivisellä on ollut siinä suhteessa enemmän vaikeuksia.
– Minä en voi uskoa tätä, hän pyörittelee päätään, kun väki ympärillä riemuitsee pojan menestyksestä.
Vaikka ei se loppujen lopuksi niin ihmeellistä ole.
– Näin kauan Jaakko on jo ollut olemassa, eikä ole vielä kertaakaan pahoittanut mieltäni, Aila Päivinen myöntää.
Jaakko Päivinen kertoo, että suunnitelmissa on juhlia näyttävämmin vasta jouluna, kun suku kokoontuu.
– Yleensäkin odotan joulussa eniten jouluvieraita. Siskon perhekin tulee Ruotsista. Silloin on tosi mukavaa kaikilla, hän kertoo.

Hyvyydelle on kysyntää

Jaakko Päivistä äänestettiin Vuoden pälkäneläiseksi monilla kymmenillä lipukkeilla, joissa luki monia kymmeniä erilaisia perusteluja. Tiivistämällä ne yhdeksi voisi sanoa, että Jaakko Päivinen valittiin, koska hän on hyvä ihminen.
Se on niin tyhjentävää, ettei siihen ole paljon lisäämistä. Mutta Päivisen valinta oli omalla tavallaan myös kannanotto nykyistä raakaa ja rikkonaista maailmaa vastaan.
Me emme välttämättä ole julmempia kuin antiikin ajan tai keskiajan ihmiset olivat, mutta meillä ei ole mitään kestävää arvomaailmaa, millä voisimme perustella kaikki terroriteot, petokset, ahneuden ja heikkojen hylkäämisen.
Meillä on vain suuri kaikki kansankerrokset läpäisevä usko ihmisyksilön ylivertaisuuteen. Lisäksi meillä on pahan levittämiseen tehokkaammat välineet kuin koskaan ennen. Jokainen tieteen ja tekniikan huippusaavutus on valjastettavissa toisten nöyryyttämiseen, riistämiseen tai surmaamiseen yhtä hyvin kuin yhteydenpitoon, auttamiseen ja arkielämän helpottamiseen.
Meidän pitää vain valita, vastuu on meidän. Niin kauan kuin taidot riittävät.
Minäkeskeisessä maailmassa ei ole ketään sanomassa, mikä on hyvää tai pahaa. Uskonnot kielletään hyvää ja pahaa erottavina auktoriteetteina, kasvattajat eivät saa kertoa omaa näkemystään, jotta eivät loukkaisi lasten yksilöllisyyttä.  Vähitellen syntyy loogisesti käsitys, että hyvän kasvot näkee parhaiten katsomalla peiliin.
Jostakin syystä se vain ei toimi. Terve ihminen ei loputtomasti kestä epävarmuutta ja turvattomuutta ja pettävää pohjaa. On pakko voida uskoa jonkin hyvän olemassaoloon, jonkin sellaisen hyvän, joka ei riipu aineellisesta ja taloudellisesta menestyksestä.
Jaakko Päivisen äänestäminen Vuoden pälkäneläiseksi oli osoitus siitä, että hyvyydelle on kysyntää. Pälkäneläiset voivat onnitella itseään valinnastaan. Rohjettiin ainakin ilmaista se, mitä oikeasti tarvitaan.
Ulla Sirén