Pälkäneen yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaiset käyttävät viimeisiä koulupäiviään improvisaatioteatterin parissa, juuri kun ehdotus draaman lisäämisestä peruskoulujen opetusohjelmaan jakaa kouluväkeä. Peruskoulutuksen tuntijakouudistusta pohtinut työryhmä nimittäin ehdottaa etiikkaa ja draamaa uusiksi oppiaineiksi, kun taas opettajien ammattijärjestö OAJ vastustaa draaman lisäämistä opetusohjelmaan.

Pälkäneen yhteiskoulun teemapäivät ottavat kantaa omalla tavallaan. Kaksipäiväisellä koulutuksella halutaan tukea peruskoulunsa päättävien oppilaiden itsetuntoa ja -ilmaisua draaman keinoin. Ryhmäytymisharjoituksilla ja erilaisilla rooli- ja luottamusleikeillä opitaan jotain itsestä ja kaverista. Havainnot ryhmän toiminnasta tai roolien vaikutuksista voivat auttaa myös arjen tilanteissa.

Valo siilautuu tiilenpunaisten verhojen läpi liikuntasaliin, jossa vetäjä Janne Järvinen Tampereen Improvisaatioteatteri Snorkkelista opastaa ryhmiä alkuun. Yksi kysyy ja muut pyrkivät vastaamaan kysyjälle yhteen ääneen. Tavoitteena on vastata samalla tavalla pelkästään kaveria tarkkailemalla.

Harjoitukset, tai pikemminkin leikit, saavat ristiriitaisen vastaanoton. Osa pojista on siirtynyt vilttiketjuun salin reunalle. Leikkimielelle heittäytyminen ei ole aina helppoa. Siksi harjoituksiin osallistuminen onkin vapaaehtoista.
– Osa jumpittaa seinän vieressä koko ajan, mutta osa palaa hetken kuluttua mukaan, Järvinen tietää.

Järvisen mukaan lukko voi jäädä päälle yhtä hyvin humalaiselle teekkarille kuin murrosikäiselle, niin tytölle kuin pojallekin.
Tutuissa ryhmissä homma näyttää sujuvan. Ohjaajan tulo porukkaan tai muille esittäminen saa miehen kokoiset roikaleet kuitenkin vaihtamaan painoa jalalta toiselle. Kädet hakeutuvat taskuihin ja puhe muuttuu muminaksi. Pienellä kannustuksella ääni kuitenkin palaa.

– Pääasia, että lapsilla on hauskaa ja he oppisivatkin jotain itsestään ja kavereistaan, Järvinen summaa päivien perusidean.

Estot katoavat

Kolmen tytön ryhmä Iiris Kaipainen, Jenna Syrjynen ja Erika Salminen tekevät harjoitusta ja nauttivat viimeisten päivien vapaammasta ohjelmasta. Iiris Kaipainen tiivistää kevään tunnelmat.

– Kyllä tämä koulun sijasta menee.
Jenna Syrjynen näkee päivien ohjelmassa omat hyötynsä.

– On tullut enemmän rohkeutta ilmaista itseään, kun opettajakin on kiva ja mukaansa tempaava.
Juho Toukolan estot ainakin ovat hävinneet, jos niitä on ollutkaan. Nuori mies pyrähtää linssiluteeksi ja kommentoi vauhdista ohjelmaa hauskaksi ja erittäin luovaksi. Siitä on jumpitus kaukana.

Lukion opinto-ohjaaja ja projektin koordinaattori Jussi Vilanen-Arkimies tunnustautuu draamaopetuksen kannattajaksi. Opo ideoi yläkoulun tapahtuman oman teatteriharrastuksensa innoittamana. Rahoitus saatiin Opetushallituksen Perusopetus paremmaksi -ohjelman alaisesta oppilaanohjauksen kehittäminen -hankkeesta. Vilanen-Arkimies uskoo, että itseilmaisuosaamista järjestyisi myös koulun sisältä, mutta oppilaat vapautuvat helpommin, kun vetäjä tulee ulkopuolelta.

– Tällainen kurssi on pätevä tapa lyhyessä ajassa intensiivisesti kasvattaa itsetuntoa, jolloin oppilaat ovat valmiimpia lähtemään uusiin oppilaitoksiin.
Saman hankkeen avulla on tarkoitus helpottaa jatkossa myös tulevien seitsemäsluokkalaisten tutustumista ja sopeutumista yläkouluun.